Aloin juuri miettiä, että tunnenko oikeasti minkäänlaista empatiaa tai mitään muutakaan, vai onko se kaikki vaan feikkiä. Itsensä ja muiden kusettamista. Ainoa, mikä on saanut minuun vähän aikaan liikuttumaan on hieman yli viikko sitten, kun ystäväni muitseli ja puhui minulle helmikuussa kuolleesta ystävästään. Ja tänään omat ajatukseni tunteettomuudestani.
En halua päästää ketään lähelleni, koska ajattelen vain loukkaavani heitä luonteellani. Mutta eikö tuo ole jonkinlaista tuntemista? Opettakaa minut tuntemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti