Kaikki mitä näät voi olla harhaa.

Jos tässä maailmassa onkin vain minä ja minun mielikuvitukseni. Että olen keksinyt kaiken ympärilläni. Aika sairas sen mielikuvituksen kyllä täytyy olla, jos tällaista kuvittelen. En tarkoita, nyt omaa henkilökohtaista elämääni vaan tätä maailmaa yleensä.
Tunnen vain niin suurta ahdistusta, kun näen itseni lihavana ja en oikein tunnu löytävän itseäni, mutta kuitenkaan en pysty puhumaan kellekään. En tiedä miksi. Olen niin huomionkipeä.
Aloin miettiä, että olenkohan minä katkera ystävilleni. Kun minä en kolmilapsisen perheen keskimmäisenä koskaan saa mitään. Kaikilla muilla on hyvin tienaavat vanhemmat tai he ovat ainoita lapsia TAI vaihtoehtoisesti molempia. Mutta ei, en minä loppujen lopuksi ole. Aina aika ajoittain tunnen katkeruutta, kun muilla tuntuu olevan aina kaikkea enemmän. Mutta silti tuntuu, että minulla on jotain, mitä heillä ei ole: selkeä tulevaisuus. Tiedän mitä haluan elämältäni ja aion myös toteuttaa. Ehkä muutkin tietävät, mitä haluavat, mutta eivät usko sen toteutuvan. Kukapa tietää. Ehkä he ajattelevat, että minä haluan vain ammatilliseen koulutkseen vaatetusalan artesaaniksi, etten tähää korkealle. Mutta minä tähtäänkin itsenäisyyteen.